Sataa, sataa ropisee...

Ulkona on niin ankee keli että ei tee mieli edes kattoa ikkunasta ulos... Oikea koiranilma... Siispä linnoittauduttiin sisälle Ansan kanssa.


Jos vähän tarinoisin kuluneesta viikosta... Ollaan pidetty aika rento viikko Ansan kanssa. Jälkee ei oo tehty yhtään, tokoa vain vähän sisällä ja normi lenkit. Tiistaina koulussa oli käytäntöä ja me ansan kanssa tehtiin henkilö hakua! Alussa likka vaikutti lähinnä siltä että: vitsi mää oon metässä. Mutta kun näutin sille maksamakkarat jotka otin palkoiksi ja vähä hetsasin nii hyvinhän se tuli. Hullunkiilto silmissä juoksi suoraan kohti. Kerkes kuitenki onneksi väistää :) Luonnollisestikaan en tohtinut päästää Ansaa metsässä irti, niin luokkakaveri-parka sai juosta kuin henkensä edestä koiran perässä kymppi metrisen liinan toisessa päässä. Toinen pisto meni kaikista parhaiten. Hullun huudon kanssa painelin metsään ja hetken päästä Ansa ja kaveri perässä :) Tuli suoraan tykö. Kolmas ei ollut enää niin hyvä kun se niinnostu pikkumatkan päässä olevista hajuista, mutta sain sen tykö asti pienellä houkuttelulla. Mutta kyllä oli kuuma kun tultiin metsästä pois. Lämpöasteitakin taisi olla reilusti yli kymmenen...

Sivulle tulon typykkä alkaa jo handlata aikas hyvin. Sitä oon naksuttelemalla tehnyt, kuten kontaktia myös. Ansa on aika nopea oppinen ja aivan huvittaa kuinka samanlaisia ne on Remun kanssa vaikka ne siltikään oo yhtään samanlaisia.

Lystistä on kuulunut vain hyvää. Nuori äiti on pitkä pinnainen ja huolehtivainen. Pennut ovat nyt reilut viisi viikkoa ja ulkoilleet erittäin ahkeraan. Niin on vain aika mennyt että reilun 1,5 viikon päästä pennut lähtevät uusiin koteihin ja kun vimppakin lapsi on lentänyt pesästä palaa Lysti kotiin. Ikävä tahtoo välissä nousta ihan huippu lukemiin, mutta onneksi nään Lystin ja pennut ensiviikolla sunnuntaina jolloin myös teen niille pentutestin. Tuntuu hurjalle ajatella että Lysti on ollut pois kolme kuukautta kun se tulee takasin... Ihan hirveen kauan..

Tässäpä pari kuvaa Äitistä ja Lapsista:


<3

Makaava maitobaari :)

Pienen pieni karvapallo

Aiheesta kukkaruukkuun :)

Reissua reissun perään

Nyt on reissattu aika lahjakkaasti pari viimeistä viikkoa. Ensin oltiin viikko sikalassa Perhossa ja sitten oltiin viikko kiertelemässä Suomea luokan kanssa; reissuviikolla.

Jos ensin siittä sikalasta: Eli siis noin puolet meidän luokasta oli sikalaviikolla Perhossa viikolla 16. Opiskeltiin porsaita ihan käytännössä, siivottiin, ruokittiin, yms. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen viikko, eikä jäänyt mitään sellaista että ei voisi syödä suomalaista sianlihaa enää, mutta possunhoitajaa musta ei tuu vaikka maksettaiski. On se vaan sikamaista hommaa...

HYI!!!

Reissuviikolla kierreltiin erilaisia "koira-työpaikkoja" ja paria muuta eläin-työpaikkaa läpi. Ensin käytiin Niinisalon varuskunnassa tutustumassa sotakoira toimintaan, sitten mentiin Korkeasaareen. Meidän olisi pitänyt mennä Porin Merivartiostoon, mutta esittelijämme loukkaantui ja reissu sinne peruuntui. Korkeasaaresta menimme sitten Tropikaarioon. Käärmeet, liskot ja muut ei kyllä kauhian suolsia ollu, mutta yllätyksekseni en silti pelänny, vaikka niitä inhoanki. Sieltä menimme Vantaalle Opaskoirakoululle ja arvatkaa kuka siellä oli?! Reiskalaineeeen <3 Alkuksi mua pelotti että tunnistaako se mua, mutta tunnistihan se. Kyyneleethän siinä silmiin tuli kun toinen juoksi suoraan syliin. Taisi Remuakin liikuttaa kun pari pientä vinkaisua kuului, mutta ko miehet ei itke, nii oishan se noloa ollu vollottaa samalleen ko mää ;) No, sieltä menimme Veikkolaan Tullinkoirakoululle, jossa oli luokkakaverieni entiset projektikoirat Peto ja Jussi. Sieltä mentiin sitten Hämeenlinnaan Poliisikoirakoululle. Oli pitkä ja raskas reissu, mutta sitäkin mukavampi. Taispa lähtä munki päässä muotoutuun muitakin tulevaisuuden suunnitelmia kuin pelkkä klinikkaeläintenhoitaja....

"Häirikkö koira" =)

Nyt ollaan päästy rauhottuun sitten taas normaali arkeen. Hullulla treeni-innolla avattiin mejäkausi parilla jäljellä Ansan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Tottistakin vedettiin pihalla vähän ja taas pääsi tyttö yllättään. Pari viikkoa sitten kun sisällä yritettiin sivulle tuloa niin ei. Se otti liikaa painetta ku tila oli niin pieni, mutta nyt sitte kun ei ollu tilan ahtautta, pelkkä hihna rajotti vähän nii Anzeli unohti ressata ja tuli muitta mutkitta suoraan sivulle ja täsmälleen oikeaan kohtaan. Ja nyt ei oo sisälläkään enää mitään ongelmaa. Sivulle tullaan, toki viellä imuuttamalla, mutta ei haittaa vieressä seisova ohjaaja.

Tänään käytiin häiriökoirana BH-kokeissa. Olipa niiiiin hyvää treeniä että. Ja Ansa SÖI!!! Mää aattelin eka että ei se voi ko siellä on niin hulluna ihmisiä, yms. mutta mikään ei haitannu. Ja se haki välillä itte kontktiaki!! Jee!! Tuli niin hyvä fiilis että ei haitannu vaikka Ansa olikin erimieltä pyöräilystä mun kaa. Se nimittäin ei halua kullakkaan sanaa pyörä. No, ei se mitään. Lupasin Ansalle että saa pyörän kyytiä kahta enemmän, nii kyllä me aletaan sitäki sietään.

Ja rallattelenpa tääläkin; Reiska tulee lomalle kesäksi Kannukseen!!!!! Sitten saan taas oman lauman kokoon ko Lystikin tulee äippälomaltaan. Kyllä mää ootankin kesää :)

Remontti <3

Yksi mahdollisuus...

Oikeasti pitäisi olla jo kovasti menossa nukkumaan, mutta näin pirteänä on viellä turha yrittääkään.

Kylläpä nämä mielialat vaihtelee ko tuuliviiri, mutta semmosia kai ne naiset on :) Nimittäin päivällä juttelin opettajani kanssa Ansasta. Se stressaa aika lahjakkaasti koko tätä hommaa. Nyt se alkaa kämpillä olla jo oikeasti rento, mutta käytävästä kuuluvat äänet häiritsee edelleen. Ulkonakin aletaan olla suht ok, koska tänään (oli kieltämättä eka kerta kun se näin teki) se merkkaili niin kuin narttu koirat yleensä juoksussa. Ja siis se että se ylipäätään pysty pissaamaan "vauhdista". Ko tähän asti on ollut vain kolme paikkaa jonne se on voinut pissata; kotipihalla ison lumikasan taakse, kadun päässä olevan tolpan juureen sekä omaan häkkiin koululla. Eli siis eteenpäin mennään, mutta syöminen on edelleen ulkona vaikeaa. Aamullakin se söi, mutta houkuteltuna, eikä vaikuttanut kovin palkkaantuneelle. Heti kun astuttiin rappukäytävästä ulos, meni ruokahalu. Toisaalta tuokin on aika jännä asia, sillä tänne tullessa se pelkäsi portaita ko hullu, eikä se vieläkään nauti niistä, mutta kulkee tosi nätisti, jos vaan muistaa asiasta sille mainita.

Toinen asia missä ollaan menty eteenpäin on ovista kulkemiset. Tuo meidän ovi oli aivan kauhea, mutta alaovi oli vielä kauheampi. Nyt se jää odottamaan häntä heiluen oven ulkopuolelle että saa luvan tulla sisään, kun se viellä viime viikolla oven hieman raottuessa ryntäsi häntä koipien välissä ovesta semmoisella vauhdilla että lähti olkapää pois paikoiltaan. Alaovi on viellä hieman haasteellisempi sillä siittä pääsee joko ulos tai joutuu sisään, niin makupalojen syönti on aika vaihtelevaa.

Hihna käytös on aika suuri kompastuskivi. Toisena päivänä typykkä kävelee kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään kuin ollut hihnassa KAUNIISTI, mutta toisinaan se käyttäytyy kun kymmenviikkoinen pentu. Se on sinänsä huno kun se on noin iso ja ruoka ei maistu kummassakaan tapauksessa. Välillä Frolicit ovat ihan hyviä, mutta ei hirveästi inspais laittaa sitäFrolic-linjalle, ko on niitä parempiakin vaihtiksia olemassa.

Voi meidän "ongelma" nuorta :)

Ja se miksi otsikko on tollanen, johtuu siittä että stressaa. Hihnassa kulku, koululla häkissä olo, syömättömyys, yms. Ansahan syö häntänsä verille häkissä ja huutaa koko päivän. Myöskään sisällä se ei voi olla, sillä se huutaa ja tuhoaa. Niin tulimme opettajan kanssa siihen tulokseen että jos Ansa ei ole rentoutunut yhtään juoksujen loputtua, niin Kannus ei ole Ansan paikka. Sillä tuo itsetuhoisuushan on äärettömän paha...

Mutta silti mulla on nyt niin toiveikas olo kun sille äsken naksuttelin katsekontaktia ja se aivan innostui kun hoksasi jutun idiksen. Keskittyminen oli parempaa kuin Lyybellä koskaan naksutteluun! Lähes Remun tasoa, joka loisti naksuttelussa ja rakasti sitä yli kaiken. Tosin nyt oltiin sisällä, missä se voi olla rento ja ilman häiriöitä.

Saas nähä millanen olo huomenna ko on ollu käytännön tunnit :) Tänään ilman käytännön tunteja pidättelin itkua kotimatkan puoliväliin saakka... Välillä koirat tekisi mieli vaihtaa kultakaloihin, mutta nyt haluan TREENAAMAAN!!

<3

Lystin pennut ovat syntyneet ja Ansa kaupungistelee!!

Eli Lystin pennut syntyivät 1. ja 2. huhtikuuta yöllä. Tyttö pyöräytti maailmaan viisi narttua jotka kaikki ovat varattuja ja kolme urosta jotka etsivät viellä koteja. Synnytyksen alussa meinas typy pikkasen panikoida eikä punnannut pentuja itse ulos, koska oli niin hädässä kivusta. Loppuakohti kaikki helpottu ja toisiksi viimeinen syntyi ihan normaali asennossakin. Nyt Lysti on tarkka ja huolehtivainen emä. Pentujen painot ovat lähteneet hyvään nousuun, eli maito riittää ainakin vielä. Aika hurja ikävä vaan meinaa tuta KarvaRöhvelöä tulla... Laskeskelin että toukokuun lopulla tyttö kotiutuu sitten ja on silloin OMA!! Huippua!

       Sitten alkaakin kova palauttelu ja treeni. tavoitteena on saada kesän aikaan jälki ja toko kuntoon. Jäljellä pitäisi ryhdistäytyä ihan kunnolla ja ottaa muut luokkakaverit kiinni... Mutta mejä olisi kivempaa... Tokossa yritetään saada käännökset ja paikallaolo niin sitten oltaisiin mölli tasolla. Jos vaikka loppukesällä kattelis kokeita.... Katotaan. Pitää kattoo miten kaveri muistaa syksyn treenit ja sen mukaan suunnitella lisää.

Ansa täällä yrittää kaupungistua. Ekatpäivät ovat menneet ressatessa, mutta nyt pikkuhiljaa voi ottaa jo rennommin. Lenkeillä ei ole oikein palkat maistuneet ja kävely on ollut välillä aika hankalaakin, mutta viimeksi äsken meni treenit niin hyvin että ihan tuli pahaolo kun välissä toivoo suurensuurta postipakettia jolla sessen olisi voinut lähettä vaikka kuuhun. Nyt neiti loisti. Kulki tosi nätisti ja kun mopopojat tuli krosseinensa vastaan ja luisutti hiekotushiekan päällä meidän kohalla aikomuksen säikäyttää, katseli Ansa touhua hyvin kiinnostuneena, eikä lainkaan säikähtänyt niin kuin pojat toivoi. Se aivan innostui kun palkkasin sen hyvästä käytöksestä ja seuraava krossi tuli. Häntä vispasi ja silmäkovana tuijotettiin mopon menoa sitten oli riemu ylimmillään kun Ansa tiesi namin olevan tulossa.


Vähän nää pöksyt ahistaa, mutta pakko kait se sit on...

   Yöt ovat vaan Ansan heikko kohta. Silloin on pimeää ja se onkin vasta jännää. Silloin pitää vaeltaa ja vaihtaa paikkaa kokoajan. Ekan yön Ansa nukkui niin että oli huoneessa irti. Silloin se oli todella levoton. Toisen yön se nukkui kevytmetalli häkissä ja oli silloinkin tosi levoton ja piti huolen siitä että häkki romisi tarpeeksi. Viime yön Anskuri nukkui taas irti, jota ennen se kerkesi nukkua neljä yötä häkissä. Taas se oli levoton ja taidettiin kumpikin nukkua aika huonosti...
      Kotopuolesta lähtiessäni sanoin että katsotaanpa niin viikonpäästä Ansa juoksee kun sillä ei ole ollut viellä ekoja juoksuja. Niin arvaus onnistui aika hyvin: Täällä juostaan nyt! Sai neiti pöksytkin jalkaan ja kyllä ne ahistaa ja puristaa, eikä ne oikein istu ja ne jalassa ei voi tehdä mitään. Ne on Ansan mielestä niin inhottavat, mutta pakko mikä pakko :) Harmi sinänsä kun meillä olisi ensiviikolla ollut niin paljon käytäntöä ja juoksuisen koiran kanssa halliin ei saa mennä, niin pitää toivoo ulkotreenejä tai tyytyä apuohjaajan virkaan... No onneksi ne on vain kolme viikkoa ja taas saa mennä kaikkialle:) (Tai kolmea viikkoa me TOIVOTAAN)

Heissan!

Ylläri että mää oon taas jaksannu kirjottaa :D No onneksi tää ei oo niin vakavaa.




<3

Mutta kuiteski. Osa jo tietääki mutta Lystillä on pupsit masussa ja 3.4. on eräpäivä. Perjantaina se lähti Kempeleeseen kasvattajalle synnytys reissulle. Kovasti on neiti pullistunut, vatsalinjaa sillä ei enää oo tai on, mutta jos sen kerran olisi hyvä olla nouseva niin tällä se on kohta laskeva. Ja vauhtikin on sen sorttista että pennut painaa. Välillä meinas olla ruokahalu hukassa ko oksensi tyhjää mahaa ja ko kupin anto, nii selän vaan kääns. No, nyt syö labbiksen ruokahalulla ja syönti käytös on kopsattu sikalasta possuilta.

Pyry <3 Lysti

Vielä nouseva vatsalinja

Kohta se kääntyy laskuun :)

Eli nyt oon sitte koiratonna. Mutta onneksi en kauaa :) Pääsiäisen jälkeen tulee Kannukseen yks lohduttaja-ajokki. Sivutoimena sillä on sitten sivistyminen :) Pääasiassa tavoitteena meillä on toimiva normaali arki niin että kotoporukkakin pärjää sen kanssa. Näyttelyt, toko ja nenänkäyttö kuuluu myös treeni listalle. Ja tavoitteena meillä näissä kaikissa on 18.5.2013 Hurttarieha Kannuksessa. Siellä on mätsärit, möllitoko ja -agi. Mutta me tavoittelemme mätsäreitä ja möllitokoa.


Reiskastakin voisi mainita vähän. Se siis pötkyttelee hyvää vauhtia kohti Opaskoiran uraa ja on mahdollisesti tulossa Kannukseen kesälomalle toukokuun alusta elokuun alkuun. Saas ny nähä.



Ansa-ajokoira vähän jouluisissa tunnelmissa :)

Joulun viettoa lenkkeillen

Tosiaan joulu tuli ja ollaanki vietetty sitä aika rennosti löhötellen ja lenkkeillen. Ollaan mietitty kotona ihan porukalla että mikähän olisi tarpeeksi pitkä lenkki Lystille, että se tulisi lenkiltä VÄSYNEENÄ kotiin :) Eilen tai oikeastaan tänä aamuna äiti ja isä halusi lähteä jouluyön 10km lenkille ja ne otti Lystin mukaan juoksemaan ja missään vaiheessa koira ei osoittanut pienintäkään väsymyksen merkkiä. Se hönttäsi edestakaisin tielle ja ja metsään ja suurimman osan lenkistä se juoksikin metsän puolella. Ja tänään lähdettiin äaitin kanssa samalle 10km lenkille joka tehtiin juosten ja kävellen kumpikin koira mukana. Vaikka Lystillä oli takana toinen kympin lenkki, niin ei se näyttnyt mitään väsymyksen merkkejä missään vaiheessa. Remppakin jaksoi todella hyvin. Aivan yllätyin, sillä en ole uskaltanut ottaa sitä pidemmille lenkeille mukaan ollenkaan niiden sen lonkkien takia. Ne kun vaikuttavat aika löysille..

Muuten ollaan otettu koirien kanssa hyvin rennosti koko joulukuu. Treenaaminenkin on jäänyt vähemmälle, käytännössä olemattomiin kun sisällä ei ole tilaa ja pihalla on ollut aika kovia pakkasia että en viitsi hirvittäviä paikalla oloja ym saman tyylisiä tehdä, etteivät palelluta itseään. Lystillähän ei paleltuma vaaraa oikiastaan oo, vaikka huonossa karvassa onkin, sillä vain tahtoo tuloillaan olevien juoksujen takia olla korvat hukka piilossa. Mutta Remulla on suurempi paleltuma vaara....

Tällä viikolla meille tulee haikea viikonloppu kun Remu lähtee... Launtaina lähden viemään sen OKK:lle ja hirvittää jo etukäteen minkälainen reissu siitä tulee...Miten pystysn käyttäytymään kaikkien edessä asiallisesti, kun itku tulee väkisin...

Mutta vielä meillä on mahdollista nauttia Remun läsnäolosta ja tässäpä kuuraparrat toivottelee vielä rauhaisaa joulun viettoa!!

Pitkästä aikaa!

Moi vaan hyvin pitkästä aikaa! Blogin päivittely on näköjään jäänyt. Mutta nyt voisi yrittää päivitellä taas useammin :)

Paljon on jäänyt kertomatta ja kertomatta ne saa jäädäkin, sillä jos alkaisin kirjoittamaan ne tänne, tulisi postauksesta ihan loputtoman pitkä. Sen verran vanhoja menneitä kaivelen, että Lystiä on viihdyttänyt vajaan vuoden verran labradorinnoutaja uros Remu. Remu on koulun projektikoira. Opas siittä oitäisi isona tulla, mutta saa nähdä miten käy. Jännitys alkaakin tiivistyä kun Remulle on tullut jo kutsu testeihin. Poika menee tammikuun toinen päivä testeihin ja on reissulla parisen viikkoa. Sinä aikana sille tehdään terveys tarkistukset ja koira testataan kaikilta osa-alueilta, onko sittää oppaaksi. Jos ei, niin se myydään kotikoiraksi jollekin. Jos taas testit menee läpi, niin Remu aloittaa pari vuotisen koulun oppaaksi ja siirtyy myöhemmin jollekin sokealle apuriksi.

Lystin kanssa ollaan viimeaikoina tokoiltu aika paljon. Treeni into on pysynyt uskomattoman hyvin kohillaan nyt loppu syksyn. Alku syksystä ja loppu kesäsästä se lähinnä treenasi silloin kun itse jaksoi, mutta nyt on kai treeni kärpänen purassut :) Neiti on alkanut myös stressata tätä ympäristöä. Kaikki äänet ulkona, jotka se kuulee on huolestuttavia sen mielestä, niin se alkaa välittömästi kiertämään ympäri kämppää ja läähättää. Kuuntelee, pöhistelee ja etsii äänen lähdettä nousten ikkunalle. Ulkona myös sama homma. Koira on kokoajan kierroksilla että ei edes huomaa sikailevansa ja kerää painetta edelleen kun komennan. Mietin että tuloillaan olevat juoksut voivat vaikuttaa aika paljon, sillä myös lenkillä koiran ollessa irti on korvat hukassa aika lahjakkaasti. Välillä se pitää ottaa kiinni hihnaan ko ei se kuule ollenkaan kutsu huutoja. Onneksi kohta alkaa harjottelu ja päästään Lystin kanssa vanhempieni luokse niin siellä ei yhdet kuurot korvat haittaa :) Lääniä on missä mennä. Voi olla takuu varma että vastaan ei tule yhtään ketään. Ja metsä hehtaarit ei ihan yks kaks lopu :)



Lysti, Remu sekä Remun ensi rakkaus: iso keltainen hännätön hiiri(Remun selän takana näykyy myös hiiren häntää, joka on vähintään yhtä rakas kuin itse hiiri) 

Mutta näissä tunnelmissa jäädään aloittelemaan harjottelu jaksoa ja jospa nyt tulisi päiviteltyä ahkerammin kun pitkään haaveilemani käsityöbogikin on luotu :) Sitäkin saa käydä lukaseen jos vaan kiinnostaa: http://pikkunaperryksia.blogspot.fi/

Koira lomailee

Heissan! Tulihan sitä lunta viimeinkin=) Lysti nautiskeleekin kotona tästä ihanasta talvi-ilmasta. Lysti lähti nimittän pari viikkoa sitten kotiin viikon lomalle, sillä kotiporukat eivät pärjänneet enää ilman Lystiä ja lupasin sen niille viikoksi "lainaan". No, viikko sitten lähdin neitokaista hakemaan linja-autolla, niin autoa ei tullutkaan. Niin jäin koirattomaksi jouluun saakka.

Lysti lomailee kotona pikkusisarusten ja vanhempieni kanssa. Se nauttii ihan varmasti saamastaan huomiosta ja "puoli-ilmasista" makupaloista. Saas nähä mikä mua kotona sitten ootta kohan loma alkaa ja pääsen ittekki lomailemaan.

Harmitaa vain näin pitkä reeni tauko, sille emme pääse Lystin kans tavoitteisiin ensi keväänä ellen pääse reenaamaan. Tunnilla on mukava katella kuunnella ko toiset reenaa ja värkkää koiriensa kanssa, ko ite ei voi.... Tulee niin ihrvee hinku päästä reenaamaan ko joutuu vaan katteleen toisten reeniä. Vielä tuskasempaa on kuunnella ko kaverit kertoo miten eilisen reeni sujui, ko itte ei oo reenannu moneen viikkoon. Nyt on alkanu onneksi jo tottumaan ajatukseen että koiraa ei vähään aikaan oo ja aamusinkaan ei enää tartte miettiä, että miksi se Lysti ei tuu pois sängyn alta vaikka kuinka houkuttelee=) Eli pieniä sopeutumis vaikeuksia ittellä tässä lähinnä on=) Onneksi loma alakaa yhen ja puolen viikon päästä nii päästään treenaamaan Lystin kanssa oikein kunnolla:)

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Kennelyskää ja treeniä

Heippa vaan!

Täällä Kannuksessa ollaan saatu nytten desinfioida, vaihtaa vaatteita ja varoa kaikkia koiria ihan kyllikseen. Täällä nimittäin riehuu kennelyskä. Viheliäinen tauti ei ole vielä onneksi saanut otettaan meidän pikku-neidistä (kop, kop, kop), mutta vielähän se kerkiää. Tauti on on tosi inhottava koska koiria ei saa päästää kaveeraamaan muitten koirien kanssa ja ollaan yritetty estää taudin leviämistä kämpän kesken niinkin että ollaan pidetty koirat omissa huoneissaan ja ulko-ovelle kämppikseni asensi ViskonS-vesi astian jossa uitetaan kengät ennen ulos menoa ja sisälle tullessa jotta kaikki mahdolliset pöpöt jäisi kotimme ulkopuolelle.

Vähän ollaan Lystin kanssa reenailtu. Viime viikolla loppuviikosta käytiin tekemässä toko-juttuja kentällä. Otettiin paikallamakuuta, vasemmalle kääntymisiä peruuttaen, seuraamista ja estehyppyäkin piti ottaa mutta unohdin =) paikalla makuuta sain yrittää aika kauan ennenkuin se onnistui. Lysti nousi kokoajan ylös, kun lähdin takasin. Millään ei ois neiti malttnut olla paikoillaan. Jätin sen sitten onnistumiseen, enkä tehnyt sitä sen enempää, koska aattelin sillä kerralla treenata vasemmalle kääntymistä paremmin. Kääntymis harjoitukset tein  imuuttaen ja sainkin asiaa ajettua ihan kivasti eteenpäin. Kentälle tuli joku toinenki reenaamaan, joka meitä ei haitanut, sillä pikku häiriö on ihan hyvästä. Välistä seuruutin Lystiä pari askelta että peruutus harjoituksista ei mene mieli kokonaan. Mutta tosi hyvin Lysti jaksoi silti. Treenasin n.20min aika tiisviisti(aika sisältää pikku tauot), joka oli meille huippu aika, sillä Lysti ei jaksa oikein kunnolla keskittyä, lapinkoira ku on, pitkiä aikoja. Lopuksi leikittiin vähän räteillä =) Illalla tein sille vielä iltaruoasta jäljen pellolle. Se ei mennyt kyllä ihan nappiin. Näytti sille kuin lystiä olisi haitannut ne makupalat silellä ja se mennä touhotti kauheaa kyytiä. Sitten se hoksasi että määhän vedän hihnassa ja ampaisi viereen. Kehotin jatkamaan, mutta heti ko, liina meni tuntumalle lopetti koira jäljen ajamisen. Onneksi jälki loppui kuitenkin silleen hyvin että Lysti ajoi sitä muutamien metrien matkalsta niin että liina oli kireällä.

Perjantaina meillä oli käytännöntunnit  ja oltiin tokoa. Tehtiin kuja luoksetulo, joka meni tosi hyvin. Aluksi pelotti että Lysti ei tule tykö koska edellisen kerran ko tehtiin kuja luoksetuloa, Lysti ei tullut suoraan tykö vaan meni pullistelemaan luokkakaverini koiralle. Mutta hyvin se meni. Koirilla jotka muodosti kujan oli aika pitkä välimatka, mutta se oli varmasti vielä parempi. niin lystin ei tartte alakaa miettimään tullakko tykö vaikko mennäkkö laikkimään kavereitten kanssa. Sitten otettiin kontakti kävelyä, samalla pujotellen muitten koirien ja ihmisten ympäri. Sekin meni tosi hyvin. Harjoiteltiin myös perusasennosta maahan menoa, koska Lysti tekee sen vinoon. Ensin se istuu suorassa, mutta menee sitten vinoon viereen maahan. Sain neuvoiksi laittaa vasemman jalan eteen ja palkata vasemmalla kädellä ulkokautta, jolloin koira ei voi mennä vinoon. Tätä ollaan sitten harjoiteltu ja pikkuhiljaa se alkaa onnistua.

Tällä viikolla minulla on "kentsu" eli koirahoitolan työvuoro viikko ja aika kuluu pää aisiassa sielä. Eilen en edes ehtinyt kunnon lenkille koiran kanssa, mutta onneksi tänään ei ole ollut niin kiire aikataulu. Aamu oli niin ihana ku oli pakkasta jonkun verran ja reippaina tyttöinä kävimme kuuden aikaan 1.5km aamulenkin. Kuu paistoi, niin ei ollut edes pimeetä. Päivällä peittelimme häkistä kuopat ja Lysti oli ihan varma että se lapio syö sen =) Toisella hieman pidemmällä tauolla kerkesin harjailla Lystin niitä olemattomia jäljellä olevia karvoja, mutta vielä sitä karvaa lahti vaikka kuinka paljon. Viikkohuollon jäläkeen mentiin pellolle heittelemään patukoita. Lystillä oli niin hauskaa! Oikeasti oli aika riski altista päästää koira irti näin tautisen aikana, mutta nyt oli pakko tilanne. Toisella olisi varmaan pää kohta hajonnut ellei se olisi päässyt juoksemaan.

Tuhoja ja treeniä

Nyt on on vähäksi aikaa näytelmät näytelty ja nyt keskitytään vain treenaamiseen. Lystin kanssa ollaan tokoiltu nyt ihan kivasti. Neiti on loistanut treeneissä nyt parin viikon ajan ja haukku ilmaisukin ollaan löydetty. Aluksi haukku oli niin kiven takana, että ehdin jo miettiä että pitäiskö Lystistä tehä sitteki rulla-koira. Juostiin kämppiksen kanssa selkämärkänä treenikentällä huutaen ja kutsuen Lystiä, leikkien sen leluilla. Varmaan kaikki keinot kokeiltiin ja vain pari haukkua saatiin aikaan. Vähän aikaa sitte huomasin että kun puhallan koiran naamalle tarpeeksi kauan se tympääntyy ja turhautuu ja lopulta haukahtaa. Tästä sitten palkkaamaan ja sieltä se tuli. Pikkusen etukumarassa, koiraa haastaen ja sanomalla koiralle ukko samalla puhaltaen sen naamaan, alkoi ääntä tulla =)

Kentällä seuraammiset ja jäävät ovat alkaneet sujua jo ihan hyvin. Seuratessa Lysti tulee ilolla mukana. Kontakti pysyy tosihyvin paitsi sitten jos palkkaan koiraa liian usein namilla, sillä silloin silmät siirtyy mun käsiin ja odottaa että milloin saisi sitä herkkua. Jäävissä pitää edelleen pysähtyä ja pyytää koiraa jäämään paikoilleen, mutta nyt voin mennä jo pitemmän matkan Lystin tyköä poispäin.

Sisällä matonreunaa ja ruokakuppia apuna käuttäen olen harjoitellut kaukoja ja ne alkaakin jo sujua jos palkkana on ruokakuppi tai edessä on matonreuna, jonka yli ei saa tulla. Perusasennon oikeaa paikkaa ollaan myös harjoiteltu ruokakupin avulla, sillä Lysti tahtoo tulla liian eteen.

Viime viikolla tunneilla meillä oli cani crossia. Päästiin Lystinkin kanssa kokeileen touhua. Hyvinhän se meni kun edellä menevät kolme opettajan koiraa oli ns."vetoapuna". Alussa lysti oli ihan ihmeissään ko se ei saa oikeesti vetää hihnassa ja nyt kehotin sitä vetämään, mutta sitten kun edellä paineli kolme umpioutoa koiraa, joihin Lysti halusi palavasti tutstua, niin sitten neitiä vietiin=) Kun Lystin jälkeen kokeilin opettajani tervu-urosta Timoa, oli meno aivan toista. Tuntui sille että eihän Lysti vetänyt ollenkaan;) Alkumatka menikin nauraessa Lystin vauhdille, mutta sitten juoksu lähti onneksi rullaamaan. Olis kyllä huippua alkaa harrastaan tuotaki lajia....

Tällä viikolla meillä oli tokoa ja sitte mentiin verstaalle treenaamaan pöydälle hyppäämistä. Siitäkös Lysti innostui. Se oli hyppimässä kokoajan pöydälle. Alastulo ei ollut niin hauskaa ja sitä sai alashoukutellakin, liekkö sen takia että pöydät oli niin korkeita, tai sillä kävi alastulo kipiää johonki tai sitten vaan pöydältä pois tule ei ollut yksinkertaisesti mukavaa;) Toivottavasti se ei alanyt sitten sisälläkin hyppiä pöydälle=)

Lystillä on joku ihmeen himo neuleisiin. En voi tajuta sitä. Se saattaa hypätä sängylle ja ottaa sitten hyllystä, joka on sängyn yläpuolella, neuleen ja tuhota sen. Kaksi tai kolme neuletta on neiti jo syönyt ja aina saa olla vahtaamassa että se kekiä ottaa uusia. Kun yrittää jotai saada aikaan Joulupukin konttiin niin koira käy syömässä ne, niin kyllä on fiilikset korkeella.

Lystin henki on haissut jo hirveen pitkään ihan uskomattoman pahalle, vaikka sen suussa ei olekkaan ainakaan paljoa, hammaskiveä. Tänään sitten menin apteekkiin ja aatteli ostaa sitä juomaveteen laitettavaa "hengityksen raikastajaa", mutta sitä ei ollut apteekissa ja sain sitten sellaista tahnaa, jota pitää antaa kerran päivässä noin 5cm. Se tahna maksoi pienen omaisuuden joten sen oisi parempi helpottaa tai muuten.... olen tosi pettynyt...

Kuvista on nyt sitten vähän taukoa, sillä olen onnistuneesti hukannut kamerani kuvajohdon niin en voi laittaa koirasta kuvia koneelle.

Erkkari

Käytiin Lystin kanssa pyörähtämässä kehässä tälle vuodelle viimeisen kerran Jyväskylän erkkareissa 2.10 sunnuntaina. Oli kyllä niin mahtava reissu ko tuomisinakin oli ERI 2 ja SA! Tuomari oli joku ihan uusi joku nuori mies Jussi Liimatainen. Tosi mukava tuomari. Sille vois viedä koiran toisenkin kerran. Arvostelukin oli mukava ja se kuuluu näin: Hyvin kaunisraaminen juniori. Erimnomaiset rungon mittasuhteet. Erittäin kaunis pää ja ilme. Kauniit silmät ja korvat. Hyvä kaula ja etuosan rakenne. Lupaava runko. Erinomaiset raajat. Hieman jyrkkä lantio. Riittävät takakulmaukset. Hyvä, karkea karva. Hyvät, ryhdikkäät liikket joihin saa tulla vielä joustoa.

Kehässä Lysti oli jotenkin outo. Se oli jollain tavalla tosi jäykkä. Se alkoi laukata hyvin helposti, vaikka juoksin ihan hirveän hitaasti. Liekkö johtunee siittä että juoksutin sitä pellolla näyttelyä edeltävänä päivänä tai sitten se voi johtua myös siitä että sillä ei ollut autossa tilaa nukkua ku vain pikittäin. Se ei mahtunut vaihtamaan asentoa.

Muuten elämä on ollut aika normaalia. Ei olla reenailtu juuri ollenkaan ko olen ollut työvuorossa.

Hakua

Aloitimme haku harjoitukset jo viime viikolla. Maanantaina oltiin metsässä ja tehtiin ihan helppoja harjoituksia. Maalimies jolla oli palkat lähti metsään juosten huutaen samalla koiraa nimeltä. Kun maalimies katosi näkyvistä piiloon päästettiinkoira etsimään ukko-sanalla. Ekat kaksi lähtöä oli silleen. Kolmas tehtiin niin että kun koira oli löytänyt maalimiehen toisen kerran meni ohjaaja koiran luo ja otti kiinni ja toi pois metästä. Sillä välin kun ohjaaja koira käveli metyästä pois meni maalimies mettää pitkin kolmanteen piiloon, polkemattomaan metsään. Sitten lähetettin koira metsään. Lysti ei tajunnu mennä heti maalimiehelle vaan jäi syömään marjoja=) Otin koiran kiinni, maalimies kävi näyttäytymässä ja kun Lysti huomasi sen meni se piiloon ja koira etsimään. Hyvin se sitte löyty.

Tiistaina oltiin Kokkolan raunioradalla. Lysti nautti kiipeilystä ihan hulluna ja oli yhtä innokas kuin maanantainakin. Otettiin taas kolme lähtöä ja kaikki meni tosi hyvin. Piilot oli aika heleppoja ja Lysti löysi hyvin. Viiminen piilo otettiin silleen että maalimies meni semmoseen luolaan tai putkeen. Sitä Lysti ei löytänytkään niin heleposti=) Mutta koirasta näki että se nautti ihan kunnolla työn teosta:)

Keskiviikkona oltiin taas raunioilla. Meni ihan yhtähyvin kuin tiistainakin. Nyt tehtiin silleen että eka piilo oli semmosen betoni-järkäle kasan takana, toinen oli samassa putkessa kuin eilen ja kolmas mäen päällä, puun takana, kuopassa. Lysti löysi tosi hyvin taas. Paitsi kolmannella kerralla kun päästin koiraa etsimään "ukkoa" Lysti juoksi suoraan tunnelliin:) Se oli sellanen hämäys, kokeilu juttu.

Tällä viikolla maanantaina oli porras ja haku treenejä. Kiipeiltiin erilaisia portaita ylös ja alas. Alussa näytti että ritilä portaat hirvitti koiraa pikkusen, mutta onnistui neki onneksi ihan hyvin:) Hakuja mentiin ottamaan rantaan. Tai toisin sanoen takiais puskaan:) Lysti oli ihan täynnä takiaisia kun tultiin pois. Niitä oli sitten kiva irrotella. Kun itse en kerinnyt kaikki ottaa tunnilla irrotti koira loput itse:)

Tiistaina oli hyvä tuuli. Hakukin onnistui tosi hyvin. Otettiin kolome lähtöä per koira ja lopuksi vielä sellanen tuulitreeni. Lysti haki oikeen innolla. Eka lähtö oli näkölähtö, mutta käänsin koiran toisin päin  kun maalimies oli juossut metsään jonkun matkaa. Se löytyi hyvin. Toinen oli haamuna. Eli maalimies oli jo piilossa, mutta näyttäytyi koiralle heilumalla haamuna metsässä. kun koira huomasi pääsi se etsimään "ukkoa". Tässä koira juoksi tuulen alle ja sitten suoraan maalimiehelle. Kolmas olikin jo haastava. Maalimies oli metsässä piilossa jo valamiiksi, mutta ei näyttäytynyt koiralle. Nytkin lysti kiersi tuulen alle ja suoraan maalimiehelle. Kylläpä olin tyytyväinen:) Viimeinen tuuli treeni oli sellanen että maalimies oli metsässä piilossa ja lähdettiin kävelemään tuulen alapuolta koiran kanssa kohti maalimiestä. Koiran piti saada haju maalimiehestä ja mennä sen luo. Aika pian koira saikin hajun ja juoksi maalimiehelle. Oli kyllä tosihyvin onnistunu treeni. Koirakin nukkui pari tuntia ihan rauhassa:)

Keskiviikkona oltiin taas haku metässä. Nyt ei tuullu juuri ollenkaan, mutta oli senkin edestä kylymä. Tällä kertaa reeni ei menny ihan niin hyvin. Ekassa lähössä koira jäi vain juoksemaan, mutta kun haju tuli nokkaan meni se suorinta tietä maalimiehelle. Toinen lähtö oli haamu-lähtö. Siinä koira meni tuulen alle ja suoraan maalimiehelle. Kolmannessa lähetin koiran vinosti eikä se oiken irronnut. Lähetin sen kaksi kertaa, mutta kun lähetys oli vino ei se onnistunut. Sitten maalimies tuli näyttäytymään ja meni takas piiloon. Koira löysi sitten heti. Tehtiin vielä yksi. Samanlainen harjoitus. Maalimies oli jo metsässä ja koira lähti sinne ilman että näki maalimiestä ollenkaan. Nyt meni taas hyvin. Koira juoksi tuulen alle ja löysi heti.

Nyt vaan pitäisi alkaa harjoitella ilmasua. Aatten kokeilla haukku ilimasua. On neitistä saatukin ääntä jo mutta, vielä on hiomista.

Loppuun pari kuvaa Tennarilta ku koirat oli leikkimässä.
Kuvat: Sarianna Junnila

                                           Nami ja Lysti

                                           Lysti ja Stella

                                           Lysti, Stella ja Roxy

Koulua ja valeraskauksia

Huiii! tuilpa taas pitkä päivitys väli.... No, jos sitä nyt taas ryhdistäytyis tällä saralla;)

Juu, eli nyt ollaan käytännön tunnella tehty aikapaljo jälkee ja hyvinhän se alkaa sujumaan! Aluksi tuntu että Lysti ei pääse vauhtiin ollenkaan ku meni jälkee pitkittäin, poikittain, sivuttain, väärinpäin, oikeinpäin, mutta alko se sieltä jo onnistua;) Nyt neiti mennä viipottaa jälellä semmosta vauhtia että pittää jo jarrutella ja makupalat tahoo unohtua syyä. Olis kyllä hirmu mukava jos Lysti hokais oikeesti sen jälen idiksen, ko mulla kiinnostais käyä kokeissaki. No, saa nyt nähä miten käy;)

Ja niinkuin otsikko jo kertoo on Lystillä valeraskaus. Viikon verran mietin ja tunnustelin Lystin mahaa, ku oli alkanut "kovettua" kummallisesti ja karva alako lähteen massun alta. Sitten kaiken kukkuraksi keksin sille vielä jotai vuotoakin. Puhun näistä ongelmista käppiksilleni ja yksi heistä huomasi että jos se onkin kohtutlehdus ku on kerta alakanu juomaankin yltiöopäisen palio. No, paniikkihan se meinas tulla. Kauhukuvat mielessä pyörien koira selälleen ja mahaa kaiveleen. Kaveri tuli avuksi tutkailemaan ja totesi onneksi vuodon ihan minun mielikuvitukseksi. No, sitten tutkailtiin mahaa. Minä pidin koiraa aloillaan silläaikaa kun kämppikseni tutki "kovettunutta ja turvonnutta" mahaa. Hetken katsottuaan kaverini sanoi että ihan selvä valeraskaus. Kun nisästä puristi nii alkoi maito virrata;) Siinä ylihysteerisen koiranomistajan "kovettuneet" mahat;)

No, tämä valeraskaus on nyt sitten nostanut energia tasoa huimasti. Roskis hajoaa toisensa jälkeen, lelut hajoaa ja virtaa riittää niin paljo kerrallaan että alkaa keinot väsyttämisen suhteen loppua. Tänään pellolla jo nähtiin miten hulluna sitä virtaa riittää, kun pömöjä tuli koko ajan. Tuntui että virta ei lopu koskaan ko neiti vaan jaksaa juosta ja juosta ja juosta. No, onneksi sain linjoille henkilökohtaisen koira-personaltrainerini, joka neuvoi pitämään tiukkaa pyörä kuuria parin viikon ajan. Välistä voisi vetaista itsekkin varmaan lenkkitossut jalkaan ja laittaa koiran kanssa juoksuksi, että ei pyörä-hommasta kovin tylsää pääsis tulemaan. Eli nyt läskille kyytiä;)

Tässä pari kuvaa pelto-pömöistä ;)

Eläinlääkäriä, koulua ja näytelmiä

Toivottavasti tämä netti toimii sen aikaa että kerkeän päivittää... Juu elikkä käytiin siellä eläinlääkärillä koska Lysti veti pyllyä maassa. Ei silleen samalleen ko koirat yleensä vetää pyllyä maassa ku analit kiusaa, vaan ihan eritavalla. Kun oltiin metsässä, Lysti juoksi ja laittoi jalat jo ilmassa istuvaan asentoon ja liu'utti takapuolta maassa. Näin Lysti kutitti.Sitten se saattoi joskus vetästä pyllyn etujalkoihin kiinni. Sekin oli yksi kutittuskeino. No, mentiin sinne elukkalääkäriin tyhjennyttämään ne analit. Lääkäri tyhjensi ne ja sanoi että ainakaan tulehtuneet ne ei ollu, mutta täynnä silti. Niiden ilmeisesti olisi pitänyt toimia normaalisti, mutta jostain syystä ne ei toimineet... Nyt on onneksi mennyt jo pitkään ihan hyvin eli eivät ole tuntuneet vaivaavan sesseä.

Nyt on kesälomakin ohi ja arki taas käynnistyy. Lystin kanssa ollaan molemmat istahdettu koulunpenkille opiskelemaan. Lystikin on saanut kokeilla uusia ulottuvuuksia täälä. Viimeisin niistä on agility. Koiran tuntui tykkäävän lajista ihan kivasti, vaikkakin väsähti todella nopeasti. Mutta se ei ollut uutta:) Välistä ollaan koko kämpän voimin lenkkeilemässä ulkona, niin että koirat saavat juosta vapaana metsässä. Lysti muistaa aina käydä tarkistamassa ne kaikkein kuraisimmat ojat :) Ja minä tykkään ihan mahottomasti, varsinki ku koiralla on noin pitkä karva. No, pääasia on että koira saa purkaa energiaansa ulkona. Kämpillä lenkin jälkeen onkin ihana katsoa koiraa kun se on niin väsynyt. Nukkua kornotta ku pikku possu konsanaan:)

Kävästiin Lystin kanssa Sievin ryhmiksessä pyörähtämässä. Ilma oli ihan kiva, ei satanut vaikka olikin pilvistä, mutta ei ollut kylmäkään. Tuomari Markku Kipinä antoi lystille EH:n. Eli ihan kivasti meillä meni. Itse en oikein pitänyt tuomarista ja arvostelusta. Tuntuu sille että arvostelu ei pidä paikkaansa... No, arvostele kuulu kuitenkin näin:"Erittäin hyvän tyyppinen juniori jolla hieman pehmyt selkä. Voisi kantaa häntää paremmin. Hyvä luusto ja mittasuhteet.Hyvä kallo, korvat ja silmät. Hyvä purenta, kuono voisi olla voimakkaampi. Etuasentoiset jalat, siksi löysyyttä edessä. liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Turkki tulossa lupaavasti. Saa kiinteytyä rungoltaan." Mutta se on vain yhden ihmisen näkemys koirasta ja kaikkien ei ole pakko tykätä kaikesta...
Seuraavana suuntaamme Jyväskylän erkkariin. Odotellaan ja jännitellään mitäs sielä tuomari tykkää Lystistä.

Pika päivitys

Onpas siitä aikaa ku oon viimeksi päivittäny... Joskus elämä on niin kiireistä että ei kerkiä... Ja hirveesti en voi kertoo ku ei olla hulluna tehty mitään ihmeellistä. Välillä ollaan tokoiltu ja jälestettyki on.
No jos menis asia kerrallaan. Olen tässä heinäkuussa olen reissannu itse aika paljo ja koira on joutunut olemaan kotona tarhassa tarhakaveria kiusaamassa ku muutakaan ei oo. Mutta noin kolme viikkoa takaperin lähti tämä tarhakaveri sinne, missä ei ole mitään kipuja ja sairauksia... Reilun vuoden ikäinen ajokoiramme jouduttiin päästämään autuaammille metsästysmaille lukuisten iho- ja karvaongelmien vuoksi. Aluksi Lysti varmaan luuli että kaveri tulee takasin, mutta kun aikaa kului eikä kaveria näkynyt alkoi pieni karvainen ikävöidä... Se liimautui minuun. Sille tuli mahatauti(tai joku sen tapanen) ja se alkoi tuhota tavaroita, jota se ei ole edes pentu aikana kunnolla tehny... Nyt alkaa olla jo ajokin kuolemasta sen verran kauan, että toden näköisesti Lysti on jo unohtanu sen, mutta kun tässä on tämän ison elämän muutoksen vuoksi ollut niin paljon tekemistä ja järjestelemistä, että en ole hirveästi kerinnyt pahemmin treenailemaan ja huomioimaan koiraani, on se järjestänyt tekemistä itselleen. Nyt se tuhoaa tavaroita tai ei oikeestaa tuhoo, vaan ottaa esim. lasten leluja ja menee muka puremaan niitä sivummas ja sitten joku homaan koiran ottaneen sille kuulumattoman esineen ja huutaa Lystiä luo. Näin koira tuo vahingossa esineen mukanaan tykö, mikä on hyvä nouto harjoitusten kannalta, mutta se on oppinut että ku se ottaa jonkun tavaran jota ei saa se huudetaan tykä ja se saa makupalan sekä rapsutukset. Näin se ostaa itselleen huomiota. Ei mikään tyhmä koira :)
Onneksi tämä hirvä kiire loppuu kun ensiviikko pääsee käyntiin. Silloin en kyllä anna aikaani kenellekkään muulle kuin tuolle pienelle ja onnettomalle koiralle, joka tuntee itsensä varmaan hylätyksi tonne sateiselle pihamaalle tarhaan...

Huomenna meillä ois edessä eläinlääkärillä käynti... Saa nähä saahaanko vaivoihin rohtoja ja lohtua. Mutta niistä vaivoista kerron seuraavassa päivityksessä. Nyt on liikaa hommia kesken enkä joda istumaan koneen ääressä tämän enempää.

Uimassa!

Olen jo pitkään suunnitellut uimareissua toisen koiran kanssa ja eilen illalla vähää vaille ykstoista nostettiin koira autoon ja lähettiin kylän venesatamaan koiraa uittamaan. Saatiin siitä läheltä rantaa tuttava perheen suomenlapinkoira uros, Santtu, Lystille kaveriksi. Aluksi koirien välit olivat erittäin jännittyneet, mutta onneksi tilanne rauhoittui jo parin minuutin päästä. Päästin Lystin irti ja heitin hihnan rannalle ja aloitin sen hirveän veteen houkuttelemis operaation. Lysti ei pelkää vettä, mutta ei niin hirveästi pidäkkään siitä. Aina välistä koira kävi hakemassa ranta vedestä minulta makupalan, mutta viihtyi muuten paremmin kuivalla maalla, kuin vedessä. No, siinä aikamme houkuteltiin Lystiä veteen Santun kanssa (minulla oli Santun flexi), mutta ei sitä paljon kiinnostanut. Santtukin oli sen näköinen, että huoh:) Hinasin pariin otteeseen Santun veteen ja kauempana ollut Santun omistaja yritti houkutella koiraa luokseen laiturille, jolloin koira olisi joutunut uimaan noin 10m, mutta ei Santtua kiinnostanut uida. Se oli ennemmin kiinnostunut Lystin takapuolen hajuista, ku uimisesta.
Vähän ennen lähtöämme laitoin Lystin hihnan koiralle pantaan ja puolittain hinaten ja puolittain houkutellen sain sen luokseni rantaveteen jossa oli siinä kohtaa polveen asti vettä. Sitten vain koiran kanssa syvemmälle. Lystistä vesi tuntui inhottavalle kun se kasteli mahan, mutta tuli silti perässä koska en päästänyt sitä rantaankaan. Kun koira alkoi olla niin syvällä että tassu eivät ylettäneet pohjaan otin toisella kädellä kiinni Lystin valjaista ja kannattelin koiraa niillä hiukuan, jotta sille ei tulisi sellainen olo että se uppoaa. Kun Lysti joutui jo tekemään uinti liikkeitä se otti välittömästi kurssin rantaa kohti:) Annoin sen mennä vähän huokaisemaan. Vähän ajan päästä teimme saman uudelleen. Nyt vain en kannatellyt Lystiä niin pitkälle että tassut koskevat pohjaan, vaan päästin valjaista melkein heti irti kun koira oli kääntynyt rantaa kohti. Itsekseen se joutui uimaan ainakin pari metriä;)
Siihen lopetimme sen kerran uinnit. Ensi kerralla lisää.

Siinä ne pikku uimamaisterit ;) (vasemmalla Lysti ja oikealla Santtu)

Tottis treeniä...

Tulee päivitys pikkusen myöhässä, mutta ei se haittaa ko aina ei koneelle kerkiä. No, jos pikkusen valottaisin tätä meidän treeni tilannetta. Nyt kun Lystin eka juoksu on ohi ja näyttelyt vähäksi aikaa näytelty, niin voidaan keskittyä ihan täysin tokoon vähäksi aikaa. Jo ennen sitä kiimaa aloitin Lystin kanssa paljon täsmällisemmän ja paaaaljon tavoitteellisemman harjoittelun. Aloin myös suunnitella meidän treenit ensin johonki vihkoon. Näin kun olen suunnitellut treenit jo valmiiksi on helpompi treenata ko tietää koko ajan mitä on hakemassa koiralta. Ennen tein niin että treenailin vaan ilman minkään laisia suunnitelmia ja ne harjoitukset näytti myös sille:) Koiralla oli hyvin vaikea lukea minua, koska se ei tiennyt mitä siltä haluan. Ja minulla oli myös vaikeuksia, koska en tiennyt tarkkaan miltä sen liikkeen pitäisi valmiina näyttää.
Mutta nyt oon olen muuttanut tapojani ja voimme edetä taas Lystin kanssa. Olen asettanut meille tavoitteeksi että olemme ensi keväänä koe kunnossa. Yritän koko ajan toitottaa itselle että koe kunnossa koska joka puolella puhutaan kilpailusta ja minä en halua kilpailla ketään muuta vastaan kun vaan itseäni. Haluan saada tuomarin näkemyksen minun ja Lystin yhteistyöstä, mutta kisaamaan en ala. Tottakai pyrin viemään koiraani niin pitkälle kuin mahdollista ja rahkeet riittää, mutta vain kokeissa.
Nyt sitten keskiviikko iltana pidettiin kuvaus/treeni sessiota. Harjoittelimme seuraamista ja sivulla oloa kuten kuvista näkyy. Nyt meidän vaikeimmaksi liikkeeksi on muodosttunut sivulle tulo... ihan oman tyhmyyteni takia. Lysti tulee kyllä sivulle mutta jättää aika ison "hajuraon". Sen takia koska se ei pahimman murrosiän ollessa päällä istunut tultua viereen ja minä tyhmänä menin nyppäsemään hihinasta että koira huomaisi istahtaa. Lysti koki sen epämiellyttävänä ja otti vähän välimatkaa, koska hihnasta nykiminen tuntuu inhottavalle... Nyt sitten paikkaillaan niitä tehtyjä virheitä...

Tässä sitä perusasentoa...

Lystillä on aivan huippu kontakti!! (toivottavasti on tästä eteenpäinkin)

Odottaa malttamattomana "pahaa kettua" <3

Näyttely juttuja

Lysti kävi kera kasvattajan pyörähtämässä kehässä perjantaina ja lauantaina hyvin tuloksin. Perjantaina oli Limingan ryhmis, jossa lapinkoiria tuomaroi Hannu Talvi. Hannu tykkäsi Lystistä ilmeisen paljon sillä arvostelu kuuluu näin:" Musta ruskein ja vaalen merkein. Ihannekoko. Hyvät mittasuhteet. sopivan voimakas ja vahva luustoinen pää. Hyvä jäntevä niska. Turkki ei ole vielä valmis. Hyvät raajat. esiintyy ja liikkuu hyvin." Näin ollen Lystisai erinomaisen ja oli kilpailuluokan kolmas:) Lauantaina oli ne KV näyttelyt jossa suomenlapinkoiria tuomaroi Matti Palojärvi. Mattikin tykkäsi meidän karvalallusta:" Voimakastyyppinen. Keskikokoka kookkaampi. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja korvat. Voimakas runko. Riittävä raajaluusto samoin leuka(tosta en oo ihan varma ko en saa selvää tästä). Karvapeite ja häntä hyvät. Oikeat liikkeet ja luonne." Ja niin Lysti oli jälleen erinomainen, kilpailuluokan kakkonen kera SA:n ja kävipä koirramassa onneaan myös paras narttu kehässä, josta kuitenkin käteltiin pois. Olen niin tyytyväinen pikkuiseeni että olen koko viikon kulkenut rinta rottingilla. Nyt pitäisi päästä vielä pariin näyttelyyn kerta menee noin hyvin. Mietitään sitä Sievin ryhmistä jos saahaan kyyti...

No niin!

Nyt on Lystilläkin blogi! Jee!  Lysti, josta kirjoitan on huomenna(23 päivä) 10 kuukautta vanha suomenlapinkoira neito. Ja nyt yritän kirjoitella tänne kuulumisiamme niin usen kuin vain voin. Nyt Lystillä on kiima joten hirveästi ei varmaan tule kirjoiteltua tänne kun annamme hormoonien rauhassa jylllätä ja odottelemme että kierrokset laskee.
Toivottavasti voimme viihdyttää!!