Lystin pennut ovat syntyneet ja Ansa kaupungistelee!!

Eli Lystin pennut syntyivät 1. ja 2. huhtikuuta yöllä. Tyttö pyöräytti maailmaan viisi narttua jotka kaikki ovat varattuja ja kolme urosta jotka etsivät viellä koteja. Synnytyksen alussa meinas typy pikkasen panikoida eikä punnannut pentuja itse ulos, koska oli niin hädässä kivusta. Loppuakohti kaikki helpottu ja toisiksi viimeinen syntyi ihan normaali asennossakin. Nyt Lysti on tarkka ja huolehtivainen emä. Pentujen painot ovat lähteneet hyvään nousuun, eli maito riittää ainakin vielä. Aika hurja ikävä vaan meinaa tuta KarvaRöhvelöä tulla... Laskeskelin että toukokuun lopulla tyttö kotiutuu sitten ja on silloin OMA!! Huippua!

       Sitten alkaakin kova palauttelu ja treeni. tavoitteena on saada kesän aikaan jälki ja toko kuntoon. Jäljellä pitäisi ryhdistäytyä ihan kunnolla ja ottaa muut luokkakaverit kiinni... Mutta mejä olisi kivempaa... Tokossa yritetään saada käännökset ja paikallaolo niin sitten oltaisiin mölli tasolla. Jos vaikka loppukesällä kattelis kokeita.... Katotaan. Pitää kattoo miten kaveri muistaa syksyn treenit ja sen mukaan suunnitella lisää.

Ansa täällä yrittää kaupungistua. Ekatpäivät ovat menneet ressatessa, mutta nyt pikkuhiljaa voi ottaa jo rennommin. Lenkeillä ei ole oikein palkat maistuneet ja kävely on ollut välillä aika hankalaakin, mutta viimeksi äsken meni treenit niin hyvin että ihan tuli pahaolo kun välissä toivoo suurensuurta postipakettia jolla sessen olisi voinut lähettä vaikka kuuhun. Nyt neiti loisti. Kulki tosi nätisti ja kun mopopojat tuli krosseinensa vastaan ja luisutti hiekotushiekan päällä meidän kohalla aikomuksen säikäyttää, katseli Ansa touhua hyvin kiinnostuneena, eikä lainkaan säikähtänyt niin kuin pojat toivoi. Se aivan innostui kun palkkasin sen hyvästä käytöksestä ja seuraava krossi tuli. Häntä vispasi ja silmäkovana tuijotettiin mopon menoa sitten oli riemu ylimmillään kun Ansa tiesi namin olevan tulossa.


Vähän nää pöksyt ahistaa, mutta pakko kait se sit on...

   Yöt ovat vaan Ansan heikko kohta. Silloin on pimeää ja se onkin vasta jännää. Silloin pitää vaeltaa ja vaihtaa paikkaa kokoajan. Ekan yön Ansa nukkui niin että oli huoneessa irti. Silloin se oli todella levoton. Toisen yön se nukkui kevytmetalli häkissä ja oli silloinkin tosi levoton ja piti huolen siitä että häkki romisi tarpeeksi. Viime yön Anskuri nukkui taas irti, jota ennen se kerkesi nukkua neljä yötä häkissä. Taas se oli levoton ja taidettiin kumpikin nukkua aika huonosti...
      Kotopuolesta lähtiessäni sanoin että katsotaanpa niin viikonpäästä Ansa juoksee kun sillä ei ole ollut viellä ekoja juoksuja. Niin arvaus onnistui aika hyvin: Täällä juostaan nyt! Sai neiti pöksytkin jalkaan ja kyllä ne ahistaa ja puristaa, eikä ne oikein istu ja ne jalassa ei voi tehdä mitään. Ne on Ansan mielestä niin inhottavat, mutta pakko mikä pakko :) Harmi sinänsä kun meillä olisi ensiviikolla ollut niin paljon käytäntöä ja juoksuisen koiran kanssa halliin ei saa mennä, niin pitää toivoo ulkotreenejä tai tyytyä apuohjaajan virkaan... No onneksi ne on vain kolme viikkoa ja taas saa mennä kaikkialle:) (Tai kolmea viikkoa me TOIVOTAAN)