Reissua reissun perään

Nyt on reissattu aika lahjakkaasti pari viimeistä viikkoa. Ensin oltiin viikko sikalassa Perhossa ja sitten oltiin viikko kiertelemässä Suomea luokan kanssa; reissuviikolla.

Jos ensin siittä sikalasta: Eli siis noin puolet meidän luokasta oli sikalaviikolla Perhossa viikolla 16. Opiskeltiin porsaita ihan käytännössä, siivottiin, ruokittiin, yms. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen viikko, eikä jäänyt mitään sellaista että ei voisi syödä suomalaista sianlihaa enää, mutta possunhoitajaa musta ei tuu vaikka maksettaiski. On se vaan sikamaista hommaa...

HYI!!!

Reissuviikolla kierreltiin erilaisia "koira-työpaikkoja" ja paria muuta eläin-työpaikkaa läpi. Ensin käytiin Niinisalon varuskunnassa tutustumassa sotakoira toimintaan, sitten mentiin Korkeasaareen. Meidän olisi pitänyt mennä Porin Merivartiostoon, mutta esittelijämme loukkaantui ja reissu sinne peruuntui. Korkeasaaresta menimme sitten Tropikaarioon. Käärmeet, liskot ja muut ei kyllä kauhian suolsia ollu, mutta yllätyksekseni en silti pelänny, vaikka niitä inhoanki. Sieltä menimme Vantaalle Opaskoirakoululle ja arvatkaa kuka siellä oli?! Reiskalaineeeen <3 Alkuksi mua pelotti että tunnistaako se mua, mutta tunnistihan se. Kyyneleethän siinä silmiin tuli kun toinen juoksi suoraan syliin. Taisi Remuakin liikuttaa kun pari pientä vinkaisua kuului, mutta ko miehet ei itke, nii oishan se noloa ollu vollottaa samalleen ko mää ;) No, sieltä menimme Veikkolaan Tullinkoirakoululle, jossa oli luokkakaverieni entiset projektikoirat Peto ja Jussi. Sieltä mentiin sitten Hämeenlinnaan Poliisikoirakoululle. Oli pitkä ja raskas reissu, mutta sitäkin mukavampi. Taispa lähtä munki päässä muotoutuun muitakin tulevaisuuden suunnitelmia kuin pelkkä klinikkaeläintenhoitaja....

"Häirikkö koira" =)

Nyt ollaan päästy rauhottuun sitten taas normaali arkeen. Hullulla treeni-innolla avattiin mejäkausi parilla jäljellä Ansan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Tottistakin vedettiin pihalla vähän ja taas pääsi tyttö yllättään. Pari viikkoa sitten kun sisällä yritettiin sivulle tuloa niin ei. Se otti liikaa painetta ku tila oli niin pieni, mutta nyt sitte kun ei ollu tilan ahtautta, pelkkä hihna rajotti vähän nii Anzeli unohti ressata ja tuli muitta mutkitta suoraan sivulle ja täsmälleen oikeaan kohtaan. Ja nyt ei oo sisälläkään enää mitään ongelmaa. Sivulle tullaan, toki viellä imuuttamalla, mutta ei haittaa vieressä seisova ohjaaja.

Tänään käytiin häiriökoirana BH-kokeissa. Olipa niiiiin hyvää treeniä että. Ja Ansa SÖI!!! Mää aattelin eka että ei se voi ko siellä on niin hulluna ihmisiä, yms. mutta mikään ei haitannu. Ja se haki välillä itte kontktiaki!! Jee!! Tuli niin hyvä fiilis että ei haitannu vaikka Ansa olikin erimieltä pyöräilystä mun kaa. Se nimittäin ei halua kullakkaan sanaa pyörä. No, ei se mitään. Lupasin Ansalle että saa pyörän kyytiä kahta enemmän, nii kyllä me aletaan sitäki sietään.

Ja rallattelenpa tääläkin; Reiska tulee lomalle kesäksi Kannukseen!!!!! Sitten saan taas oman lauman kokoon ko Lystikin tulee äippälomaltaan. Kyllä mää ootankin kesää :)

Remontti <3

Yksi mahdollisuus...

Oikeasti pitäisi olla jo kovasti menossa nukkumaan, mutta näin pirteänä on viellä turha yrittääkään.

Kylläpä nämä mielialat vaihtelee ko tuuliviiri, mutta semmosia kai ne naiset on :) Nimittäin päivällä juttelin opettajani kanssa Ansasta. Se stressaa aika lahjakkaasti koko tätä hommaa. Nyt se alkaa kämpillä olla jo oikeasti rento, mutta käytävästä kuuluvat äänet häiritsee edelleen. Ulkonakin aletaan olla suht ok, koska tänään (oli kieltämättä eka kerta kun se näin teki) se merkkaili niin kuin narttu koirat yleensä juoksussa. Ja siis se että se ylipäätään pysty pissaamaan "vauhdista". Ko tähän asti on ollut vain kolme paikkaa jonne se on voinut pissata; kotipihalla ison lumikasan taakse, kadun päässä olevan tolpan juureen sekä omaan häkkiin koululla. Eli siis eteenpäin mennään, mutta syöminen on edelleen ulkona vaikeaa. Aamullakin se söi, mutta houkuteltuna, eikä vaikuttanut kovin palkkaantuneelle. Heti kun astuttiin rappukäytävästä ulos, meni ruokahalu. Toisaalta tuokin on aika jännä asia, sillä tänne tullessa se pelkäsi portaita ko hullu, eikä se vieläkään nauti niistä, mutta kulkee tosi nätisti, jos vaan muistaa asiasta sille mainita.

Toinen asia missä ollaan menty eteenpäin on ovista kulkemiset. Tuo meidän ovi oli aivan kauhea, mutta alaovi oli vielä kauheampi. Nyt se jää odottamaan häntä heiluen oven ulkopuolelle että saa luvan tulla sisään, kun se viellä viime viikolla oven hieman raottuessa ryntäsi häntä koipien välissä ovesta semmoisella vauhdilla että lähti olkapää pois paikoiltaan. Alaovi on viellä hieman haasteellisempi sillä siittä pääsee joko ulos tai joutuu sisään, niin makupalojen syönti on aika vaihtelevaa.

Hihna käytös on aika suuri kompastuskivi. Toisena päivänä typykkä kävelee kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään kuin ollut hihnassa KAUNIISTI, mutta toisinaan se käyttäytyy kun kymmenviikkoinen pentu. Se on sinänsä huno kun se on noin iso ja ruoka ei maistu kummassakaan tapauksessa. Välillä Frolicit ovat ihan hyviä, mutta ei hirveästi inspais laittaa sitäFrolic-linjalle, ko on niitä parempiakin vaihtiksia olemassa.

Voi meidän "ongelma" nuorta :)

Ja se miksi otsikko on tollanen, johtuu siittä että stressaa. Hihnassa kulku, koululla häkissä olo, syömättömyys, yms. Ansahan syö häntänsä verille häkissä ja huutaa koko päivän. Myöskään sisällä se ei voi olla, sillä se huutaa ja tuhoaa. Niin tulimme opettajan kanssa siihen tulokseen että jos Ansa ei ole rentoutunut yhtään juoksujen loputtua, niin Kannus ei ole Ansan paikka. Sillä tuo itsetuhoisuushan on äärettömän paha...

Mutta silti mulla on nyt niin toiveikas olo kun sille äsken naksuttelin katsekontaktia ja se aivan innostui kun hoksasi jutun idiksen. Keskittyminen oli parempaa kuin Lyybellä koskaan naksutteluun! Lähes Remun tasoa, joka loisti naksuttelussa ja rakasti sitä yli kaiken. Tosin nyt oltiin sisällä, missä se voi olla rento ja ilman häiriöitä.

Saas nähä millanen olo huomenna ko on ollu käytännön tunnit :) Tänään ilman käytännön tunteja pidättelin itkua kotimatkan puoliväliin saakka... Välillä koirat tekisi mieli vaihtaa kultakaloihin, mutta nyt haluan TREENAAMAAN!!

<3

Lystin pennut ovat syntyneet ja Ansa kaupungistelee!!

Eli Lystin pennut syntyivät 1. ja 2. huhtikuuta yöllä. Tyttö pyöräytti maailmaan viisi narttua jotka kaikki ovat varattuja ja kolme urosta jotka etsivät viellä koteja. Synnytyksen alussa meinas typy pikkasen panikoida eikä punnannut pentuja itse ulos, koska oli niin hädässä kivusta. Loppuakohti kaikki helpottu ja toisiksi viimeinen syntyi ihan normaali asennossakin. Nyt Lysti on tarkka ja huolehtivainen emä. Pentujen painot ovat lähteneet hyvään nousuun, eli maito riittää ainakin vielä. Aika hurja ikävä vaan meinaa tuta KarvaRöhvelöä tulla... Laskeskelin että toukokuun lopulla tyttö kotiutuu sitten ja on silloin OMA!! Huippua!

       Sitten alkaakin kova palauttelu ja treeni. tavoitteena on saada kesän aikaan jälki ja toko kuntoon. Jäljellä pitäisi ryhdistäytyä ihan kunnolla ja ottaa muut luokkakaverit kiinni... Mutta mejä olisi kivempaa... Tokossa yritetään saada käännökset ja paikallaolo niin sitten oltaisiin mölli tasolla. Jos vaikka loppukesällä kattelis kokeita.... Katotaan. Pitää kattoo miten kaveri muistaa syksyn treenit ja sen mukaan suunnitella lisää.

Ansa täällä yrittää kaupungistua. Ekatpäivät ovat menneet ressatessa, mutta nyt pikkuhiljaa voi ottaa jo rennommin. Lenkeillä ei ole oikein palkat maistuneet ja kävely on ollut välillä aika hankalaakin, mutta viimeksi äsken meni treenit niin hyvin että ihan tuli pahaolo kun välissä toivoo suurensuurta postipakettia jolla sessen olisi voinut lähettä vaikka kuuhun. Nyt neiti loisti. Kulki tosi nätisti ja kun mopopojat tuli krosseinensa vastaan ja luisutti hiekotushiekan päällä meidän kohalla aikomuksen säikäyttää, katseli Ansa touhua hyvin kiinnostuneena, eikä lainkaan säikähtänyt niin kuin pojat toivoi. Se aivan innostui kun palkkasin sen hyvästä käytöksestä ja seuraava krossi tuli. Häntä vispasi ja silmäkovana tuijotettiin mopon menoa sitten oli riemu ylimmillään kun Ansa tiesi namin olevan tulossa.


Vähän nää pöksyt ahistaa, mutta pakko kait se sit on...

   Yöt ovat vaan Ansan heikko kohta. Silloin on pimeää ja se onkin vasta jännää. Silloin pitää vaeltaa ja vaihtaa paikkaa kokoajan. Ekan yön Ansa nukkui niin että oli huoneessa irti. Silloin se oli todella levoton. Toisen yön se nukkui kevytmetalli häkissä ja oli silloinkin tosi levoton ja piti huolen siitä että häkki romisi tarpeeksi. Viime yön Anskuri nukkui taas irti, jota ennen se kerkesi nukkua neljä yötä häkissä. Taas se oli levoton ja taidettiin kumpikin nukkua aika huonosti...
      Kotopuolesta lähtiessäni sanoin että katsotaanpa niin viikonpäästä Ansa juoksee kun sillä ei ole ollut viellä ekoja juoksuja. Niin arvaus onnistui aika hyvin: Täällä juostaan nyt! Sai neiti pöksytkin jalkaan ja kyllä ne ahistaa ja puristaa, eikä ne oikein istu ja ne jalassa ei voi tehdä mitään. Ne on Ansan mielestä niin inhottavat, mutta pakko mikä pakko :) Harmi sinänsä kun meillä olisi ensiviikolla ollut niin paljon käytäntöä ja juoksuisen koiran kanssa halliin ei saa mennä, niin pitää toivoo ulkotreenejä tai tyytyä apuohjaajan virkaan... No onneksi ne on vain kolme viikkoa ja taas saa mennä kaikkialle:) (Tai kolmea viikkoa me TOIVOTAAN)