Paljon on jäänyt kertomatta ja kertomatta ne saa jäädäkin, sillä jos alkaisin kirjoittamaan ne tänne, tulisi postauksesta ihan loputtoman pitkä. Sen verran vanhoja menneitä kaivelen, että Lystiä on viihdyttänyt vajaan vuoden verran labradorinnoutaja uros Remu. Remu on koulun projektikoira. Opas siittä oitäisi isona tulla, mutta saa nähdä miten käy. Jännitys alkaakin tiivistyä kun Remulle on tullut jo kutsu testeihin. Poika menee tammikuun toinen päivä testeihin ja on reissulla parisen viikkoa. Sinä aikana sille tehdään terveys tarkistukset ja koira testataan kaikilta osa-alueilta, onko sittää oppaaksi. Jos ei, niin se myydään kotikoiraksi jollekin. Jos taas testit menee läpi, niin Remu aloittaa pari vuotisen koulun oppaaksi ja siirtyy myöhemmin jollekin sokealle apuriksi.
Lystin kanssa ollaan viimeaikoina tokoiltu aika paljon. Treeni into on pysynyt uskomattoman hyvin kohillaan nyt loppu syksyn. Alku syksystä ja loppu kesäsästä se lähinnä treenasi silloin kun itse jaksoi, mutta nyt on kai treeni kärpänen purassut :) Neiti on alkanut myös stressata tätä ympäristöä. Kaikki äänet ulkona, jotka se kuulee on huolestuttavia sen mielestä, niin se alkaa välittömästi kiertämään ympäri kämppää ja läähättää. Kuuntelee, pöhistelee ja etsii äänen lähdettä nousten ikkunalle. Ulkona myös sama homma. Koira on kokoajan kierroksilla että ei edes huomaa sikailevansa ja kerää painetta edelleen kun komennan. Mietin että tuloillaan olevat juoksut voivat vaikuttaa aika paljon, sillä myös lenkillä koiran ollessa irti on korvat hukassa aika lahjakkaasti. Välillä se pitää ottaa kiinni hihnaan ko ei se kuule ollenkaan kutsu huutoja. Onneksi kohta alkaa harjottelu ja päästään Lystin kanssa vanhempieni luokse niin siellä ei yhdet kuurot korvat haittaa :) Lääniä on missä mennä. Voi olla takuu varma että vastaan ei tule yhtään ketään. Ja metsä hehtaarit ei ihan yks kaks lopu :)
 |
| Lysti, Remu sekä Remun ensi rakkaus: iso keltainen hännätön hiiri(Remun selän takana näykyy myös hiiren häntää, joka on vähintään yhtä rakas kuin itse hiiri) |
