Yksi mahdollisuus...

Oikeasti pitäisi olla jo kovasti menossa nukkumaan, mutta näin pirteänä on viellä turha yrittääkään.

Kylläpä nämä mielialat vaihtelee ko tuuliviiri, mutta semmosia kai ne naiset on :) Nimittäin päivällä juttelin opettajani kanssa Ansasta. Se stressaa aika lahjakkaasti koko tätä hommaa. Nyt se alkaa kämpillä olla jo oikeasti rento, mutta käytävästä kuuluvat äänet häiritsee edelleen. Ulkonakin aletaan olla suht ok, koska tänään (oli kieltämättä eka kerta kun se näin teki) se merkkaili niin kuin narttu koirat yleensä juoksussa. Ja siis se että se ylipäätään pysty pissaamaan "vauhdista". Ko tähän asti on ollut vain kolme paikkaa jonne se on voinut pissata; kotipihalla ison lumikasan taakse, kadun päässä olevan tolpan juureen sekä omaan häkkiin koululla. Eli siis eteenpäin mennään, mutta syöminen on edelleen ulkona vaikeaa. Aamullakin se söi, mutta houkuteltuna, eikä vaikuttanut kovin palkkaantuneelle. Heti kun astuttiin rappukäytävästä ulos, meni ruokahalu. Toisaalta tuokin on aika jännä asia, sillä tänne tullessa se pelkäsi portaita ko hullu, eikä se vieläkään nauti niistä, mutta kulkee tosi nätisti, jos vaan muistaa asiasta sille mainita.

Toinen asia missä ollaan menty eteenpäin on ovista kulkemiset. Tuo meidän ovi oli aivan kauhea, mutta alaovi oli vielä kauheampi. Nyt se jää odottamaan häntä heiluen oven ulkopuolelle että saa luvan tulla sisään, kun se viellä viime viikolla oven hieman raottuessa ryntäsi häntä koipien välissä ovesta semmoisella vauhdilla että lähti olkapää pois paikoiltaan. Alaovi on viellä hieman haasteellisempi sillä siittä pääsee joko ulos tai joutuu sisään, niin makupalojen syönti on aika vaihtelevaa.

Hihna käytös on aika suuri kompastuskivi. Toisena päivänä typykkä kävelee kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään kuin ollut hihnassa KAUNIISTI, mutta toisinaan se käyttäytyy kun kymmenviikkoinen pentu. Se on sinänsä huno kun se on noin iso ja ruoka ei maistu kummassakaan tapauksessa. Välillä Frolicit ovat ihan hyviä, mutta ei hirveästi inspais laittaa sitäFrolic-linjalle, ko on niitä parempiakin vaihtiksia olemassa.

Voi meidän "ongelma" nuorta :)

Ja se miksi otsikko on tollanen, johtuu siittä että stressaa. Hihnassa kulku, koululla häkissä olo, syömättömyys, yms. Ansahan syö häntänsä verille häkissä ja huutaa koko päivän. Myöskään sisällä se ei voi olla, sillä se huutaa ja tuhoaa. Niin tulimme opettajan kanssa siihen tulokseen että jos Ansa ei ole rentoutunut yhtään juoksujen loputtua, niin Kannus ei ole Ansan paikka. Sillä tuo itsetuhoisuushan on äärettömän paha...

Mutta silti mulla on nyt niin toiveikas olo kun sille äsken naksuttelin katsekontaktia ja se aivan innostui kun hoksasi jutun idiksen. Keskittyminen oli parempaa kuin Lyybellä koskaan naksutteluun! Lähes Remun tasoa, joka loisti naksuttelussa ja rakasti sitä yli kaiken. Tosin nyt oltiin sisällä, missä se voi olla rento ja ilman häiriöitä.

Saas nähä millanen olo huomenna ko on ollu käytännön tunnit :) Tänään ilman käytännön tunteja pidättelin itkua kotimatkan puoliväliin saakka... Välillä koirat tekisi mieli vaihtaa kultakaloihin, mutta nyt haluan TREENAAMAAN!!

<3